Vapaapudotus

Elämä vie, Elämä tuo. Minne milloinkin. Ja miten sattuu. Tarkoitus kai kaikella on. Viime viikonloppuna olin käymässä koti seudullani Sawon maalla. Reissu oli yhtä lailla odotettu kuin myös ei toivottu. Kotona ois pitänyt olla lukemassa mutta arvioin että äitini syntymäpäivät, isän tädin synttärit (pyöreä luku) ja "otto" veljen ja muiden höpönassujen näkeminen olisi kuitenkin tärkeämpää. Varsinkin sukua on tullut nähtyä turhan harvoin. Mukava reissu oli ja päänikin sai syksyn värit! En siis valita vaikka loppu viikosta ja tämän viikon alusta tulikin tiukkaa tiukempikin puristus. Kuitenkin tuolta reissulta jäi yksi lause jostain syystä pyörimään minun päähän rinkiä. Ajatus jota olen jonkin kerran jo aijemminkin pohtinut. Mummoni joka kaikessa moninaisuudessaan on minulle tärkeä ihminen ja kaikesta huolimatta laukaisi oman siskonsa juhlissa hyvään äänee että hän on katkera. ( Tähän johti edeltävä keskustelu, ei siis tullut puskista sentään.) Katkera elämälle joka ei me...

Edeltävistä opinnoista on jo tovi. Sellaisista että olen opiskelija etuudetkin saanut. Välissä on toki tullut käytyä koulutuksissa mutta nyt siis puhutaan ihan opinnoista ammattiin valmistavista. Töitä on tehty enemmän ja vähemmän jo viimeiset seitsemän vuotta, suurimmalta osalta enemmän. Elämän rytmin ja tavan työt on hyvin pitkälti määrännyt. En kai voi sanoa vielä uraputkessa keikkuneeni kun parhaimmillaa tein kolmea työtä. Toisaalta siinä mielessä olen ollut onnekas että olen saanut toistaiseksi tehdä sitä mistä olen pitänyt ja tykännyt. Mikä parasta työyhteisöt ovat olleet pääsääntöisesti viihtyisiä. Minä luulen että jostain näihin liittyvästä saatan vielä joku päivä avata lisää teille, nyt on kuitenkin tarkoitus pureutua viime kesään, tähän syksyyn ja "tähän päivään" . Noin vuosi sitten muutin Tampereelle töiden perässä. Sain hyvän työn jonka tiesin olevan äitiysloman sijaisuus. Helppo ei taival Tampereelle ollut mutta lopulta kaikki kääntyi parhainpäin. Monta i...