Vapaapudotus

Minulla kaikki hyvin, Toivottavasti sinullakin  Ystävä rakas !  Pitkä aika on kulunut siitä kun viimeksi olen käynyt kotona synnyin kaupungissa. Pitkälti kerkesi kulua aikaa ennen kuin "löysin" tieni takaisin jäähallille. Kauan on mennyt aikaa kun olen kuullut viimeksi ystäväatäni ja vielä pidempi kuin on nähty viimeksi. Yksi yhdistävä tekijä on kaikilla ikävä!  Ikävä on alkanut siis hiipimään hiljalleen takin alle, puseron, topin ja lopulta rinnan alle sydämen tuntumaan. Olen kyllä tyytyväinen elämääni jota elän ja minulla on joukko uusia ihania ihmisiä ympärillä. En ole yksin enkä koe olevani. Kuitenkin hiljalleen kaipaan päästä näkemään perhettä, sukua ja ystäviä jotka jäivät taakseni kun muutin pois synnyin seudulta. Olette mielessäni!  Eilen vietettiin isäinpäivää ja ensimmäistä kertaa en ollut viettämässä sitä mitenkään isäni kanssa niin että olisi nähty päivän aikana. Perhe on minulle tärkeä ja olisin kyllä tahtonut päästä onnittelemaan isää is...

Elämä vie, Elämä tuo. Minne milloinkin. Ja miten sattuu. Tarkoitus kai kaikella on. Viime viikonloppuna olin käymässä koti seudullani Sawon maalla. Reissu oli yhtä lailla odotettu kuin myös ei toivottu. Kotona ois pitänyt olla lukemassa mutta arvioin että äitini syntymäpäivät, isän tädin synttärit (pyöreä luku) ja "otto" veljen ja muiden höpönassujen näkeminen olisi kuitenkin tärkeämpää. Varsinkin sukua on tullut nähtyä turhan harvoin. Mukava reissu oli ja päänikin sai syksyn värit! En siis valita vaikka loppu viikosta ja tämän viikon alusta tulikin tiukkaa tiukempikin puristus. Kuitenkin tuolta reissulta jäi yksi lause jostain syystä pyörimään minun päähän rinkiä. Ajatus jota olen jonkin kerran jo aijemminkin pohtinut. Mummoni joka kaikessa moninaisuudessaan on minulle tärkeä ihminen ja kaikesta huolimatta laukaisi oman siskonsa juhlissa hyvään äänee että hän on katkera. ( Tähän johti edeltävä keskustelu, ei siis tullut puskista sentään.) Katkera elämälle joka ei me...

Edeltävistä opinnoista on jo tovi. Sellaisista että olen opiskelija etuudetkin saanut. Välissä on toki tullut käytyä koulutuksissa mutta nyt siis puhutaan ihan opinnoista ammattiin valmistavista. Töitä on tehty enemmän ja vähemmän jo viimeiset seitsemän vuotta, suurimmalta osalta enemmän. Elämän rytmin ja tavan työt on hyvin pitkälti määrännyt. En kai voi sanoa vielä uraputkessa keikkuneeni kun parhaimmillaa tein kolmea työtä. Toisaalta siinä mielessä olen ollut onnekas että olen saanut toistaiseksi tehdä sitä mistä olen pitänyt ja tykännyt. Mikä parasta työyhteisöt ovat olleet pääsääntöisesti viihtyisiä. Minä luulen että jostain näihin liittyvästä saatan vielä joku päivä avata lisää teille, nyt on kuitenkin tarkoitus pureutua viime kesään, tähän syksyyn ja "tähän päivään" . Noin vuosi sitten muutin Tampereelle töiden perässä. Sain hyvän työn jonka tiesin olevan äitiysloman sijaisuus. Helppo ei taival Tampereelle ollut mutta lopulta kaikki kääntyi parhainpäin. Monta i...

Moni on varmaan lehtien sivuilta tai jostain nähnyt ja kuullut kutsumua kampanjasta. Kampanja lähti liikkeelle lukiolaisten toimesta koulukiusaamista vastaan. Tarkoituksena kirjoittaa paperille "kutsumanimi" nimi jolla ketäkin on haukuttu. Vetää yli tuon nimitys ja kirjoittaa alle, viereen tai johonkin ne millä itseään haluttaisiin kutsua. Vieressä minun versio tuosta! Miksi tämä kosketta sitten minua ? Miksi halusin osallistua tähän? Vielä alkaa kirjoittamaan aiheesta? Koitan avata teille jotain mikä on kulkenu vuosia minun mukana ja hiljalleen on aika tulla mielestäni ulos. Palataan ajassa aika monta vuotta jo taaksepäin, sinne ajalle kun olin vasta hoidossa ja lähdetään sieltä hiljalleen tulemaan kohti tätä päivää. Ensimmäisiä kertoja olen ollut kiusattu toisessa virallisessa hoitopaikassa. Lapset ilkeilivä ja jättivät leikeistä pois, ei siinä mitään mutta kun kerroin hoitaja tädille niin hän ei asiaa halunnut uskoakkaan vaan tämähän oli minun vika. Muistan sieltä...

Eka teksti aina yhtä haasteellinen. Mistä lähtisin tarinoimaan kun tuntuu että on paljon mitä päässä pyörii.  Viisi vuotta sitten alkoi pikku hiljaa elämän muutosten kierre. Silloin lopetin oman rakkaan harrastuksen luistelun parissa. Vuoden olin ulalla enemmän kuin koko elmäni aikana vaikka tekemistä olikin. Jotenkin selvisin!! Tuntuu että viime syksyn jälkeen elämässä on alkanut olla jotain järkeä. Muutakin kuin sumua.  Mitä sitten tapahtui viime syksynä? Oikestaan kaikki alkoi vuosi sitten keväällä kun aloin olla väsynyt töihin ja elämääni paikassa jossa minun juureni tulevat aina lepäämään. Synnyin kaupungissani savon sydämmessä.  Kesällä ystäväni bongasi sitten työpaikka ilmoituksen ja laittoi vietsillä minulle "mites tälläinen, kiinnostaisiko? ". Menin itse nettiin tutkimaan asiaa ja asia alkoi pyöriä päässäni jättämättä minua rauhaan koko loppu kesänä. Huomasin alkavani jutella kavereiden, perheen ja suvun kanssa asiasta. Mitä jos ? Monen ihanan ja kannust...