Edeltävistä opinnoista on jo tovi. Sellaisista että olen opiskelija etuudetkin saanut.
Välissä on toki tullut käytyä koulutuksissa mutta nyt siis puhutaan ihan opinnoista ammattiin valmistavista.
Töitä on tehty enemmän ja vähemmän jo viimeiset seitsemän vuotta, suurimmalta osalta enemmän.
Elämän rytmin ja tavan työt on hyvin pitkälti määrännyt. En kai voi sanoa vielä uraputkessa keikkuneeni kun parhaimmillaa tein kolmea työtä. Toisaalta siinä mielessä olen ollut onnekas että olen saanut toistaiseksi tehdä sitä mistä olen pitänyt ja tykännyt. Mikä parasta työyhteisöt ovat olleet pääsääntöisesti viihtyisiä.
Minä luulen että jostain näihin liittyvästä saatan vielä joku päivä avata lisää teille, nyt on kuitenkin tarkoitus pureutua viime kesään, tähän syksyyn ja "tähän päivään" .
Noin vuosi sitten muutin Tampereelle töiden perässä. Sain hyvän työn jonka tiesin olevan äitiysloman sijaisuus. Helppo ei taival Tampereelle ollut mutta lopulta kaikki kääntyi parhainpäin. Monta ihanaa ihmistä ja kokemusta rikkaampana loppu keväästä kuulin ettei päätoimista työsopimusta olisi mahdollista jatkaa työnantajan puolelta. Tunti sopimus olisi mahdollinen ja mielellään siellä minua käyttäisivät.
Tästä alkoikin takki auki kulkeminen ja ideoiden haaliminen taskuihin joita sitten hiljalleen alkaisin sulatusuunissa pääni sisällä käymään läpi. Pidin siis silmät ja korvat auki, puhuin avoimesti kavereiden sekä perheen kanssa ja surffasin netissä. Etsin ideaa mutta en pakolla. Valinnan pitäisi tuntua hyvälle sille että sitä haluan tai että oikeasti minua kiinostaisi! (Ajtuksena elän vain kerran ja haluan käyttää sen sellaisiin asioihin joista pidän.)
Oman aikani katsellessa ja punnitessa vaihtoehtoja juolahti minulle mieleen "vanha" ajatus .. mitä jos minusta tulisikin hieroja? Urheiluhieroja? .. Annoin ajatuksen jäädä sulatusuuniin. Miksi opiskelisin juuri hierojaksi? Mikä minua siinä kiinnostaa? Tulisinkon tekemään sitä hommaa? Hyödyttäisikö se minua eteenpäin työmarkkinoilla? Tykkäisinkö siitä? Haluanko heittäytyä opiskelijaksi? .. Ja miljoona muuta kysymystä pyörivät tasaseen päässäni. Ajatus opinnoista ei kuitenkaan halunnut jättää rauhaan jotenka laitoin lopulta hakupaperit menemään. "Jos ei koita, ei myöskään voita ! ".
Miksi laitoin paperit ja mitä vastasin miljoonaan kysymykseen? .. No..
Urheiluhieroja, urheiluhieroja siksi että liikunta ja urheilu on ollut aina osa minun elämää myös töideni puolesta 7 vuotta. Mutta jo sieltä lähtien kun olen saanu jalat alle. Tuntui hyvälle ja luonnolliselle jatkumolle vahvistaa omaa ammattitaitoa liikunnan parissa. Minua kiinnostaa ihmisen vartalon moninaisuus ja osittainen mysteeri miten se toimii ja miten sen voisi saada toimimaan sekä voimaan paremmin? Työnä tuskin täysipäiväsenä ainakaan koko loppu elämääni mutta varmasti sivutyönä tulisi tehtyä ja uskon että työllistymistäni nämä opinnot voivat hyvinkin edistää jatkossa. Tunnenhan silloin ihmis kehon paremmin kuin nyt ja varmasti sitä kautta opin katsomaan asioita "paremmin".
Lihashuollosta ja kehon huolosta kun ei ikinä tiedä liikaa!!
Entäs sitten opiskelu haluisinko oikeasti alkaa opiskella jälleen ja rytmittää elämäni sen mukaan sekä heittäytyä opiskelija budjetille. Tarkoittaen sitä että tulot tippuvat reilusti. Aikani pohdittua tulin siihen tulokseen että nyt olisi hyvä aika opiskella jos opinnot vielä kerta kiinnostavat. Vielä ei ole liian myöhäistä ! Vaikka oppia kai tämä koko elämä onkin.
Paperit oli siis laitettu menemään ja lopulta ilokseni sainkin kutsun haastatteluun. Mahdollisuus oli avautunut. JES! .. Muistan vielä kun soitin innoissani vanhemmille ja muutamalle kaverille. Puhkuin iloa ja intoa. Olihan se minun uusi mahdollisuus.
Haastattelupäivän aamuna sitten heräsinkin iloisena, tiesin että jännä päivä olisi edessä. Aamun pyörin kotona malttamattomana ja se miten päin olisi oli yllättäin hankalaa. Kello tuntui ettei se liiku mihinkään suuntaan ja aikaa ois vaikka mihinkä. Lopulta kuitenkin kello sai madeltua itsensä siihen pisteeseen että minä voisin lähteä etsimään koulun. Pääsisin haastatteluut ! Olin siis innoissani ja hieman jännittynyt. Silleen sopivasti kuitenkin , positiivisesti !
Pääsin haastatteluun paikanpäälle ja sain 15 minuuttia aikaa valmistautua, lukemalla ja täyttämällä pari lappua. Haastattelu oli mielestäni jotenkin alkujäykkyyksien jälkeen leppoisa ja rento. Tuntui turvalliselle höpötellä meneistään ja tulevaisuuden suunitelmista. Vastailla kysymyksiin mitä esitettiin ja ola vain minä. Minun oli hyvä olla siellä ja viimestään siinä vaiheessa kun olin lähdössä ja kun minulle tokaistiin että se meni hyvin tuli olo jota en osaa ees kuvata. Jos olin ennestään ollut innoissani niin nyt olin varmaan kolme kertaa enemmän. Ihan loistavaa! Tämä olisi minun paikkani!
Meni parisen viikoa ja sainkin vastauksen että olin valittu kouluun ja opinnot alkaisivat elokuussa.
Tämä jälkeen vastassa olikin monta mutkaa ja mäkeä lopulta niistä selvinneenä pääsin kuin pääsinkin aloittamaan opinnot. KUIN SIISTIÄ ! Olen vieläkin joinakin päivinä ihan ihmeissäni että olen päässyt tuonne ja kuin kiehtova ihmis keho voikaan olla. Toisaalta mietin välillä että voinko oppi kaiken sen opittavan n. 10kk aika. Kuitenkin halua ajatella asiaa niin kuin eräs rehtori on todeenut "Asenne alussa ratkaisee lopputuloksen! " Jos olen vieläkin innoissani ja haluan oppia niin kyllä mä vielä lopussakin haluan nämä oppia ja selvitä näyttötutkinnosta. Harjoittelun kautta mestariksi ! ;)
Opintojen lisänä vielä se tosiasia että pääsen ja olen päässyt tutustumaan ihan loistaviin ihmisolentoihin. Opinnot mahdollistaa tämän mielstäni paremmin kuin työ yhteisöön kuuluminen. Katsotaan mitä tämä opinto vuosi tuo tullessaan. Avoimin mielin ja ajatuksin kohti loppu tutkintoa!
Opiskelun iloa ja opinto vuotta kaikille opiskelijoille kaikilla aloilla! Toivottavasti olette valinneet teitä kiinostavan alan ja pidätte siitä! :)
Hennis
Välissä on toki tullut käytyä koulutuksissa mutta nyt siis puhutaan ihan opinnoista ammattiin valmistavista.
Töitä on tehty enemmän ja vähemmän jo viimeiset seitsemän vuotta, suurimmalta osalta enemmän.
Elämän rytmin ja tavan työt on hyvin pitkälti määrännyt. En kai voi sanoa vielä uraputkessa keikkuneeni kun parhaimmillaa tein kolmea työtä. Toisaalta siinä mielessä olen ollut onnekas että olen saanut toistaiseksi tehdä sitä mistä olen pitänyt ja tykännyt. Mikä parasta työyhteisöt ovat olleet pääsääntöisesti viihtyisiä.
Minä luulen että jostain näihin liittyvästä saatan vielä joku päivä avata lisää teille, nyt on kuitenkin tarkoitus pureutua viime kesään, tähän syksyyn ja "tähän päivään" .
Noin vuosi sitten muutin Tampereelle töiden perässä. Sain hyvän työn jonka tiesin olevan äitiysloman sijaisuus. Helppo ei taival Tampereelle ollut mutta lopulta kaikki kääntyi parhainpäin. Monta ihanaa ihmistä ja kokemusta rikkaampana loppu keväästä kuulin ettei päätoimista työsopimusta olisi mahdollista jatkaa työnantajan puolelta. Tunti sopimus olisi mahdollinen ja mielellään siellä minua käyttäisivät.
Tästä alkoikin takki auki kulkeminen ja ideoiden haaliminen taskuihin joita sitten hiljalleen alkaisin sulatusuunissa pääni sisällä käymään läpi. Pidin siis silmät ja korvat auki, puhuin avoimesti kavereiden sekä perheen kanssa ja surffasin netissä. Etsin ideaa mutta en pakolla. Valinnan pitäisi tuntua hyvälle sille että sitä haluan tai että oikeasti minua kiinostaisi! (Ajtuksena elän vain kerran ja haluan käyttää sen sellaisiin asioihin joista pidän.)
Oman aikani katsellessa ja punnitessa vaihtoehtoja juolahti minulle mieleen "vanha" ajatus .. mitä jos minusta tulisikin hieroja? Urheiluhieroja? .. Annoin ajatuksen jäädä sulatusuuniin. Miksi opiskelisin juuri hierojaksi? Mikä minua siinä kiinnostaa? Tulisinkon tekemään sitä hommaa? Hyödyttäisikö se minua eteenpäin työmarkkinoilla? Tykkäisinkö siitä? Haluanko heittäytyä opiskelijaksi? .. Ja miljoona muuta kysymystä pyörivät tasaseen päässäni. Ajatus opinnoista ei kuitenkaan halunnut jättää rauhaan jotenka laitoin lopulta hakupaperit menemään. "Jos ei koita, ei myöskään voita ! ".
Miksi laitoin paperit ja mitä vastasin miljoonaan kysymykseen? .. No..
Urheiluhieroja, urheiluhieroja siksi että liikunta ja urheilu on ollut aina osa minun elämää myös töideni puolesta 7 vuotta. Mutta jo sieltä lähtien kun olen saanu jalat alle. Tuntui hyvälle ja luonnolliselle jatkumolle vahvistaa omaa ammattitaitoa liikunnan parissa. Minua kiinnostaa ihmisen vartalon moninaisuus ja osittainen mysteeri miten se toimii ja miten sen voisi saada toimimaan sekä voimaan paremmin? Työnä tuskin täysipäiväsenä ainakaan koko loppu elämääni mutta varmasti sivutyönä tulisi tehtyä ja uskon että työllistymistäni nämä opinnot voivat hyvinkin edistää jatkossa. Tunnenhan silloin ihmis kehon paremmin kuin nyt ja varmasti sitä kautta opin katsomaan asioita "paremmin".
Lihashuollosta ja kehon huolosta kun ei ikinä tiedä liikaa!!
Entäs sitten opiskelu haluisinko oikeasti alkaa opiskella jälleen ja rytmittää elämäni sen mukaan sekä heittäytyä opiskelija budjetille. Tarkoittaen sitä että tulot tippuvat reilusti. Aikani pohdittua tulin siihen tulokseen että nyt olisi hyvä aika opiskella jos opinnot vielä kerta kiinnostavat. Vielä ei ole liian myöhäistä ! Vaikka oppia kai tämä koko elämä onkin.
Paperit oli siis laitettu menemään ja lopulta ilokseni sainkin kutsun haastatteluun. Mahdollisuus oli avautunut. JES! .. Muistan vielä kun soitin innoissani vanhemmille ja muutamalle kaverille. Puhkuin iloa ja intoa. Olihan se minun uusi mahdollisuus.
Haastattelupäivän aamuna sitten heräsinkin iloisena, tiesin että jännä päivä olisi edessä. Aamun pyörin kotona malttamattomana ja se miten päin olisi oli yllättäin hankalaa. Kello tuntui ettei se liiku mihinkään suuntaan ja aikaa ois vaikka mihinkä. Lopulta kuitenkin kello sai madeltua itsensä siihen pisteeseen että minä voisin lähteä etsimään koulun. Pääsisin haastatteluut ! Olin siis innoissani ja hieman jännittynyt. Silleen sopivasti kuitenkin , positiivisesti !
Pääsin haastatteluun paikanpäälle ja sain 15 minuuttia aikaa valmistautua, lukemalla ja täyttämällä pari lappua. Haastattelu oli mielestäni jotenkin alkujäykkyyksien jälkeen leppoisa ja rento. Tuntui turvalliselle höpötellä meneistään ja tulevaisuuden suunitelmista. Vastailla kysymyksiin mitä esitettiin ja ola vain minä. Minun oli hyvä olla siellä ja viimestään siinä vaiheessa kun olin lähdössä ja kun minulle tokaistiin että se meni hyvin tuli olo jota en osaa ees kuvata. Jos olin ennestään ollut innoissani niin nyt olin varmaan kolme kertaa enemmän. Ihan loistavaa! Tämä olisi minun paikkani!
Meni parisen viikoa ja sainkin vastauksen että olin valittu kouluun ja opinnot alkaisivat elokuussa.
Tämä jälkeen vastassa olikin monta mutkaa ja mäkeä lopulta niistä selvinneenä pääsin kuin pääsinkin aloittamaan opinnot. KUIN SIISTIÄ ! Olen vieläkin joinakin päivinä ihan ihmeissäni että olen päässyt tuonne ja kuin kiehtova ihmis keho voikaan olla. Toisaalta mietin välillä että voinko oppi kaiken sen opittavan n. 10kk aika. Kuitenkin halua ajatella asiaa niin kuin eräs rehtori on todeenut "Asenne alussa ratkaisee lopputuloksen! " Jos olen vieläkin innoissani ja haluan oppia niin kyllä mä vielä lopussakin haluan nämä oppia ja selvitä näyttötutkinnosta. Harjoittelun kautta mestariksi ! ;)
Opintojen lisänä vielä se tosiasia että pääsen ja olen päässyt tutustumaan ihan loistaviin ihmisolentoihin. Opinnot mahdollistaa tämän mielstäni paremmin kuin työ yhteisöön kuuluminen. Katsotaan mitä tämä opinto vuosi tuo tullessaan. Avoimin mielin ja ajatuksin kohti loppu tutkintoa!
Opiskelun iloa ja opinto vuotta kaikille opiskelijoille kaikilla aloilla! Toivottavasti olette valinneet teitä kiinostavan alan ja pidätte siitä! :)
Hennis
Kommentit
Lähetä kommentti