Tuuliviestii idästä, usva laskeutuu
tapahtumassa on pian jotain,
en arvata saata, mitä tulemanpitää,
mutta tiedän, se ollut on ennenkin.
Maija Poppasesta tuli entistä vahvempi vaikuttaja elämääni viime keväänä kun näytös projektin puitteissa tutustuin tähän hahmoon entistäkin paremmin (Kirjat, elokuva, dokumentit yms.)
Lapsena jo Maija Poppanen oli lempi hahmojani Disneyn elokuvista. Katsoin sitä ensimmäisen kerran englanniksi ja myöhemmin suomeksi kun dupattu versio tuli. Vaikka en alkuun ymmärtänyt mitään mistä puhuttiin niin musiikki ja tunnelma tuossa elokuvassa vei minut mukanaan. Hauskuus ja se mielikuvitus...Hei täti joka laskeutuu sateen varjolla, pohjattoman mattosta tehdyn kanssinsa kanssa, alas pilveltä itätuulen tuomana. Kuinka hienoo !
Viime keväänä elokuviin tuli elokuva Saving MR. Banks jonka kävin katsomassa elokuva teatterissa. Myöhemmin olen katsonut kyseisen elokuvan ainakin 3 kertaa. Vaikka elokuva pohjautuu Walt Disneyn ja P. L Traversin välisiin erimielisyyksin kuinka tuo klassikko Maija Poppanen ( Ei koskaan pelkkä Maija tai Poppanen vaan Maija Poppanen) tulisi valkokankaalla näyttää, en vieläkään voi olla mitenkään varma kertooko elokuva totuutta.
Oikeastaan en usko että se kertoo totuuden kuinka tuo lapsuudenaikani lempi elokuva on tuotettu ja päätynyt valkoiselle kankaalle. Pidän kuitenkin siitä ajatuksesta että vielä tässä mailmassa on jotain mikä on pysynyt lapsuudesta asti samana. Pidän myös siitä ajatuksesta että on jokin asia joka saa edeleen uskomaan lapsenlailla parempaan huomiseen. Luo toivoa ja mielikuvien voimalla saa minut nauramaan ja itkemään samaan aikaan.
Walt Disney loi tähän mailmaan magiaa, hyvää mieltä ja toivoa. Nuo elokuvat lapsuudesta ei vain Maija Poppanen vaan kaikki muut elokuvat myös. Jokaisessa paha saa palkkansa ja hahmot ovat sellaisia joihin jokainen lapsi haluaisi samaistua tai ainakin silloin lapsuudessa halusi samaistua.
Jokaisella meillä on oma surullinen tarinamme, joka kulkee aina mukana. Myös P. L Traversilla ja Walt Disneyllä, mutta ilman niiden ulostuomista toiveikkaina tarinoina tai palavana haluna saada aikaan jotain hyvää, olisiko meillä tänä päivänä noita tarinoita tuossa muodossa? Opettamassa jo ties kuinka monetta sukupolvea olemaan toiveikas. Tai tarjoamassa pienen hetken pakopaikkaa tästä todellisuudesta. Nuita pakopaikkoja väitän meidän kaikkien tarvitsevan aina välillä, silloin ennen vanhaan ja nykyisin.
Saving MR. Banks ja sitäennen jo Maija Poppanen on tuonut minulle hyvää mieltä.
"Spoonful sugar helps the medicine go down " tai " Well begun is half done"
(suomennettuna) "pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat" tai " Hyvin alettu on puoliksi tehty" myös "Supercalifragilisticexpialidoucious" joka sanotaa silloin kun ei enää tiedä mitä sanoa, on tuonut iloa läpi vuosien.
Voin olla lapsen mielinen, mutta toisaalta haluan uskoa hyvään, haluan värittää elämääni mielikuvituksella, haluan leikkiä vieläkin kuin lapsi ja haluan säilyttää lapsen mielisyyteni.
Lapset ovat niin aitoja ennenkuin aikuiset pilaavat sen tai nykyisin kai jo muu yhteiskunta myös.
Niin pienenä, pitäisi tietää miksi haluaa tulla ja jos se sattuu olemaan jotain mitä aikuinen ei ymmärrä on todennäköinen vastaus " Eikö olisi jotain oikeaa ammattia?" tai " Et sinä sillä voi itseäsi elättää, olisiko joku muu juttu mitä haluaisit tehdä kun olet iso?". Miksi pieni ihminen ei saisi haaveilla ja vaikka vähän isompikin ihminen ? Mikä vika haaveissa on ? Eikö haaveet ja mielikuvitus vie meitä eteenpäin ? Eikö juuri ne jotka ovat luoneet jotain uutta ja isoa ole olleet juuri niitä jotka ovat uskaltaneet haaveilla ja toteuttaa sen?
Tottakai aina on mahdollista että tulee pettymyksiä. Useimmiten niitä tulee paljon ennen kuin tavoite on saavutettu ja vieläpä useampaan kertaan. Tie harvoin on sileä ja tasainen. Tarvitseeko silti lapset dipata samantien realismiin? Eikö heille voisi antaa aikaa elää omassa unelmamaailmassa hieman pidempään? Kyllä he kerkeävät tippua todellisuuteen myöhemminkin ja elää sitä turhankin kauan!
Annetaan siis lupa lapsille ja meille lapsenmielisille uppoutua tuohon kuvitteeliseen mailmaan ainakin välillä. Jotta me jaksamme tallata täällä realismin uurteissa ja jos hyvin käy niin saatamme saavuttaa jotain uutta ja todeta unelmamme käyneen toteen. Päästetään sisäinen Walt Disney hetkesi ulos ja nautitaan siitä! Ollaan yhdessä Maija Poppasia ja mennään itätuulen mukana ja lähdetään länsituulella. Eletään elämää ja koitetaan yhdessä tehdä siitä nautittava kokemus!
"Ilman unelmia ei ole elämää, sillä elämää kantaa unelmat" -minä
Vapaapudottelija
tapahtumassa on pian jotain,
en arvata saata, mitä tulemanpitää,
mutta tiedän, se ollut on ennenkin.
Maija Poppasesta tuli entistä vahvempi vaikuttaja elämääni viime keväänä kun näytös projektin puitteissa tutustuin tähän hahmoon entistäkin paremmin (Kirjat, elokuva, dokumentit yms.)
Lapsena jo Maija Poppanen oli lempi hahmojani Disneyn elokuvista. Katsoin sitä ensimmäisen kerran englanniksi ja myöhemmin suomeksi kun dupattu versio tuli. Vaikka en alkuun ymmärtänyt mitään mistä puhuttiin niin musiikki ja tunnelma tuossa elokuvassa vei minut mukanaan. Hauskuus ja se mielikuvitus...Hei täti joka laskeutuu sateen varjolla, pohjattoman mattosta tehdyn kanssinsa kanssa, alas pilveltä itätuulen tuomana. Kuinka hienoo !
Viime keväänä elokuviin tuli elokuva Saving MR. Banks jonka kävin katsomassa elokuva teatterissa. Myöhemmin olen katsonut kyseisen elokuvan ainakin 3 kertaa. Vaikka elokuva pohjautuu Walt Disneyn ja P. L Traversin välisiin erimielisyyksin kuinka tuo klassikko Maija Poppanen ( Ei koskaan pelkkä Maija tai Poppanen vaan Maija Poppanen) tulisi valkokankaalla näyttää, en vieläkään voi olla mitenkään varma kertooko elokuva totuutta.
Oikeastaan en usko että se kertoo totuuden kuinka tuo lapsuudenaikani lempi elokuva on tuotettu ja päätynyt valkoiselle kankaalle. Pidän kuitenkin siitä ajatuksesta että vielä tässä mailmassa on jotain mikä on pysynyt lapsuudesta asti samana. Pidän myös siitä ajatuksesta että on jokin asia joka saa edeleen uskomaan lapsenlailla parempaan huomiseen. Luo toivoa ja mielikuvien voimalla saa minut nauramaan ja itkemään samaan aikaan.
Walt Disney loi tähän mailmaan magiaa, hyvää mieltä ja toivoa. Nuo elokuvat lapsuudesta ei vain Maija Poppanen vaan kaikki muut elokuvat myös. Jokaisessa paha saa palkkansa ja hahmot ovat sellaisia joihin jokainen lapsi haluaisi samaistua tai ainakin silloin lapsuudessa halusi samaistua.
Jokaisella meillä on oma surullinen tarinamme, joka kulkee aina mukana. Myös P. L Traversilla ja Walt Disneyllä, mutta ilman niiden ulostuomista toiveikkaina tarinoina tai palavana haluna saada aikaan jotain hyvää, olisiko meillä tänä päivänä noita tarinoita tuossa muodossa? Opettamassa jo ties kuinka monetta sukupolvea olemaan toiveikas. Tai tarjoamassa pienen hetken pakopaikkaa tästä todellisuudesta. Nuita pakopaikkoja väitän meidän kaikkien tarvitsevan aina välillä, silloin ennen vanhaan ja nykyisin.
Saving MR. Banks ja sitäennen jo Maija Poppanen on tuonut minulle hyvää mieltä.
"Spoonful sugar helps the medicine go down " tai " Well begun is half done"
(suomennettuna) "pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat" tai " Hyvin alettu on puoliksi tehty" myös "Supercalifragilisticexpialidoucious" joka sanotaa silloin kun ei enää tiedä mitä sanoa, on tuonut iloa läpi vuosien.
Voin olla lapsen mielinen, mutta toisaalta haluan uskoa hyvään, haluan värittää elämääni mielikuvituksella, haluan leikkiä vieläkin kuin lapsi ja haluan säilyttää lapsen mielisyyteni.
Lapset ovat niin aitoja ennenkuin aikuiset pilaavat sen tai nykyisin kai jo muu yhteiskunta myös.
Niin pienenä, pitäisi tietää miksi haluaa tulla ja jos se sattuu olemaan jotain mitä aikuinen ei ymmärrä on todennäköinen vastaus " Eikö olisi jotain oikeaa ammattia?" tai " Et sinä sillä voi itseäsi elättää, olisiko joku muu juttu mitä haluaisit tehdä kun olet iso?". Miksi pieni ihminen ei saisi haaveilla ja vaikka vähän isompikin ihminen ? Mikä vika haaveissa on ? Eikö haaveet ja mielikuvitus vie meitä eteenpäin ? Eikö juuri ne jotka ovat luoneet jotain uutta ja isoa ole olleet juuri niitä jotka ovat uskaltaneet haaveilla ja toteuttaa sen?
Tottakai aina on mahdollista että tulee pettymyksiä. Useimmiten niitä tulee paljon ennen kuin tavoite on saavutettu ja vieläpä useampaan kertaan. Tie harvoin on sileä ja tasainen. Tarvitseeko silti lapset dipata samantien realismiin? Eikö heille voisi antaa aikaa elää omassa unelmamaailmassa hieman pidempään? Kyllä he kerkeävät tippua todellisuuteen myöhemminkin ja elää sitä turhankin kauan!
Annetaan siis lupa lapsille ja meille lapsenmielisille uppoutua tuohon kuvitteeliseen mailmaan ainakin välillä. Jotta me jaksamme tallata täällä realismin uurteissa ja jos hyvin käy niin saatamme saavuttaa jotain uutta ja todeta unelmamme käyneen toteen. Päästetään sisäinen Walt Disney hetkesi ulos ja nautitaan siitä! Ollaan yhdessä Maija Poppasia ja mennään itätuulen mukana ja lähdetään länsituulella. Eletään elämää ja koitetaan yhdessä tehdä siitä nautittava kokemus!
"Ilman unelmia ei ole elämää, sillä elämää kantaa unelmat" -minä
Vapaapudottelija
Kommentit
Lähetä kommentti