Vapaapudotus

Eka teksti aina yhtä haasteellinen. Mistä lähtisin tarinoimaan kun tuntuu että on paljon mitä päässä pyörii. 

Viisi vuotta sitten alkoi pikku hiljaa elämän muutosten kierre. Silloin lopetin oman rakkaan harrastuksen luistelun parissa. Vuoden olin ulalla enemmän kuin koko elmäni aikana vaikka tekemistä olikin. Jotenkin selvisin!! Tuntuu että viime syksyn jälkeen elämässä on alkanut olla jotain järkeä. Muutakin kuin sumua. 

Mitä sitten tapahtui viime syksynä? Oikestaan kaikki alkoi vuosi sitten keväällä kun aloin olla väsynyt töihin ja elämääni paikassa jossa minun juureni tulevat aina lepäämään. Synnyin kaupungissani savon sydämmessä. 

Kesällä ystäväni bongasi sitten työpaikka ilmoituksen ja laittoi vietsillä minulle "mites tälläinen, kiinnostaisiko? ". Menin itse nettiin tutkimaan asiaa ja asia alkoi pyöriä päässäni jättämättä minua rauhaan koko loppu kesänä. Huomasin alkavani jutella kavereiden, perheen ja suvun kanssa asiasta. Mitä jos ? Monen ihanan ja kannustavan kommentin jälkeen tein lopulta päätöksen, tuli mitä tuli mä yritän parhaani ! Jos jätän välistä niin kadun tai jos en yritä en voi voittaakaan. Kirjoitin hakemuksen ja ennen kuin sen laitoin soittelin ja kyselin paikasta vielä lisää. "Tiesin sisälläni tämä on oikein" . 

Monen mutkan kautta pääsin kuin pääsinkin aloittamaan uudessa työssä! Vieläkin muistan sen päivän kun tulin ekaa kertaa haastattelujen ja näyttö tuntien jälkeen oikeasti töihin. Olin edeltävänä iltana, ilta myöhään tullut Akaallee Viialaan pienen muuttokuormani kanssa mun väliaikais asumukseen. 

Aamulla jo heräsin ajoissa ja aloin miettiä mitenkä päivääni viettäisin tai kuluttaisin siihen asti kunnes työt kutsuisivat. Kävelin ympyrää, touhusin mitä sattuu turhuuksia kun en malttanut olla paikallaan. Lopulta kello oli sen verran että voisin lähteä ajamaan kohti hallia, etsimään tieni perille. Naamani vääntyi väkisin hymyyn ja olin innoissani. Päivä meni hyvin ja monta uutta nimeä sain opeteltavaksi ! Selvisin kuitenkin kunnialla. Jesh! 

No vuoteen tai sanotaan että kauteen mahtui paljon hienoja hetkiä mutta toki myös niitä vähemmän hienoja. Tämähän on perin luonnollista! Olen iloinen jokaisesta hetkestä, päivästä ja ihmisestä jonka kanssa pääsin työskentelmään! 

Päästiin kauden loppuun ja juhannukselle asti. Juhannukselle asti oli kirjoitettu työsopimukseni ja jatkosta käytiin paljon keskustelua. Kun seura työtä tekee niin joskus budjetit on rajallisia, viidenteen päätoimiseen valmentajaa ei ollut varaa. Ymmärrän vaikka harmihan se oli. Jäin siis työttömäksi. 

Tässä vaiheessa ajattelin kuitenkin että tämä voi olla myös mahdollisuus vaikka harmitus olikin aika-ajoin kova. Eniten harmitti se että minun ympärillä oli ollut huippu työporukka ja ihmiset joiden parissa työskenteli oli ihan loistavia persoonia täynnä. Yksi sana Ikävä!  

Ensimmäiset viikot lupasin itselleni että saan ottaa ihan rauhassa, levätä, kasata ajatuksia, kerätä ideoita ja mennä takki auki ! Jossain vaiheessa sain mieleeni pitkä aikaisen idean "voisin opiskella hierojaksi". 

Katselin sitten lopulta kouluttautumis mahdollisuuksia. Löysin paikan joka tuntui minun paikalle. Tuonne!! Jälleen huomasin kirjoittelevani hakupapereita, hymyssä suin! 

Meni viikko tai pari ja sain kutsun haastatteluun. Jännitystä, odostusta ja iloa = positiivista jännitystä täynnä heräsin tuona aamuna. Jokin tuntui vain niin oikealle! Haastattelu meni ilmeisen hyvin sain paikan. Monta mutkaa kuitenkin kävin vielä läpi ennenkuin lopulta pääsin aloittamaan opinnot. 

Nyt menty opiekelija elämää kolme viikkoa ja vaikka helpoksi en voi taivalta kutsua niin olen silti viihtynyt! Olen onnellinen tästä mahdollisuudesta! 

Vapaapudotus tuleekin varmaan hiljalleen avaamaan asioita menneestä ajasta ja tästä hetkestä opiskelijan elämästä. Minun elämästä ja miten minä koen asijoita. He jotka ovat asiota ollut kokemassa kanssani tai tulevat kokemaan omaavat oman näkökulmansa ja ketään en tule omalla nimellä mainitsemaan. Tämä on minun juttuni ja minun näkökantani asioihin mitä minun pääni sisällä liikkuu. 

Ps. Jos kirjoituksessa on virheitä niin onko se mailman loppu.. minulle ei, jotenka vaikka koitan kirjoittaa ymmärrettävästi niin tiedän tekstieni sisältävän ja tulevan sisältämään virheitäkin. Olen ihminen ja erehtyväinen. 

Vapaapudottaja 

Hennis